Fleecen tuhoamis-  ja palkintokankainen tuhoamisjutut jatkuvat. Nyt nukkuu koirat. Piirtelin päät ihan kokeilemalla miten ne saisi paloiteltua tilkuille sopiviksi. Koirat ovat mielikuvistusrotuisia! Lakanapitsi on varastoistani. Väliin laitoin hieman tavallista paksumman vanun, jotta saisin  täkkimäisyyttä enemmän.

Koirapeiton reunat ovat vielä kesken. Vasemmalla nallepeitto valmiina. Tuleekohan vielä kissapeitto.

Kaavoja on kyselty näihin peittoihin, mutta valitettavasti mitään kaavoja ei ole olemassa. Teen yleensä suoraan mieleni mukaan suunnitellen.

Valokuvaaminen hämärässä säässä hieman vaalentaa värejä.

Piirsin Nallen päät niin, että sain palat kohdilleen. Beigen Nallen poskeen on tullut varjoja kuvassa. Fleece materiaalina rakensin päät valmiiksi ja viimeiseksi ompelin valmiit tyynykankaaseen aplikaationa. Leveä pitsi somistaa lakanansa reunaa. Kankaat suurelta osin on palkinnostani kännykkäpussikilpailussa, minkä Eija K järjesti.

Reunat vielä puuttuu samoin vuoritus.

Fleece-innostuksessani tein vielä toisenkin tyynyn. Nyt Teddyjen kanssa, jotka kävelyllä äiti-Teddyn kanssa.

Eivät tässä ympäristössä pääse edukseen, mutta ehkä lastenhuoneessa olisi parempi.

Mielimateriaalini on fleece. Paloja onkin kertynyt melkoinen kasa ja sitä tuhoamaan keksin koota tyynynpäällisen.

Fleecen applikointitikkaus olikin sitten oma juttunsa ja jouduinkin vapaatikkauksella muutaman kohdan ompelemaan.

Lampaat oli painettuna ja tarkoituksella jätin jalkoihin hieman vaaleaa reunaa sävyjen takia.

Olin kauan sitten ostanut lähinnä aplikaatioihin sopivaa prinsessa-kangasta, tai gootti-prinsessa-kangasta. Käyttämättä oli jäänyt. Keräsin varastoista sopivat kaveri-kankaat ja sommittelin teinin torkkupeitoksi. Reunat ja vuori on ylellisen tuntuista puuvillasatiinia.

Tämäkin peitto syntyi täysin yksinkertaisella perustekniikalla, sillä minulle värit ovat tärkeimmät ja leikin niillä.

Esittelyn voisikin päättää tähän. Sillä vasta kuvaukseen ripustaessani huomasin VIRHEEN!!

Katsokaa:

Ei ole todellista, miten voin olla huomaamatta tuota tehdessäni!

Päätin jo kaksi kertaa, etten ikinä tee enää töppösiä. Puolitoista vuotta päätös piti, kunnes tuli suuri surku ystävää, joka oli ihan opetellut parsimaan, jotta sai puhkikuluneen töppösen paikattua.

Viron paksu (en ole löytänyt Suomesta) villa huopuu kauniisti ja kammattuna saa ihanan pörröisen pinnan. Turkoosit on kudottu kolminkertaisella ohuemmalla langalla ja se ei huovu riittävästi. Siksi ehkä tuo lanka olikin jäänyt aikoinaan käyttämättä.

En nyt enää päätä, ettei ikinä enää, vaikka kutominen onkin rankkaa niskoilleni!

Takkutukat istuvat ruusupensaan oksilla. Tukka onkin kammattua aitoa pitkäkarvaisen lampaan karvaa. Vaatetukset jälleen enimmäkseen kierrätystä. Ihania tehdä ja näitä olentoja kertyykin meille melkoisesti.

Vihdoin lähes kahden vuorokauden sähkökatkon jälkeen alkaa elämä sujua. Olipa opetus, kuinka riippuvaisia olemme sähköstä ja miten haavoittuvaksi muuttuu maailma ilman sitä.

Isäntämiehen ja kaveriensa kasvot tein aiemmin kokeillen erilaisia tapoja tehdä TONTUN kasvot. Ei tullut tonttua, eikä peikkoakaan. Tuli ISÄNTÄMIES ja hänen kaveri rouvineen.

Rouvan leninkikangas on n. 40 v vanha puserokangas, mikä jäi tekemättä. Essu aitoa silkkiä, mikä ollut ennen jakku. Käytin siitä hulpiloreunan. Isäntämiehen pusero on vanhaa pyjaman takkia. Kaverin pusero kirpparilta ostettua huivia.

Herrasväki on melko kookkaita n. 65 cm.

Lopuksi laitan kuvan markkinoilta ostamistani nuken vaatteista. Keräilen Dollytex-nukkeja ja vaatteet sopivat tosi hyvin vanhalla Dollyllekin.

Toivotan Teille kaikille blogiystävilleni oikein hyvää joulunaikaa. Samalla kiitän niistä monista kannustavista kommenteistanne, mitkä olen saanut. KIITOS!

Joulukortteja on lähetetty Suomessa jo vuodesta 1871. Alkujaan jouluikortit ovat Englannista 1840-luvulta ja sieltä levinneet ympäri Eurooppaa. Historia kertoo, että levinneisyys johtui rautateiden ja postikulun kehityksestä.

Enoni jäämistössä oli laatikollinen vanhoja kortteja siistissä järjestyksessä tallennettuja. Poimin niistä muutamia mielenkiintoisia.

Kuvasin kortin oikein päin, mutta teksti onkin sitten väärinpäin. Tämä kortti on lähetetty isoäidilleni hänen tyttönä ollessaan 1910-luvulla neiti Idalle. Hänet vihittiin 5.11.1916.  Kortissa on teksti made in Germany ja tuohon aikaan kaikki kortit tulivat Suomeen Saksasta tai Ruotsista. Mikä on tämä lentokone kukkakranssein? Olisiko se ensimmäinen.

Tämä kortti ei varsinaisesti ole joulukortti, mutta otin sen mukaan, koska yllätyksekseni kortti on jo 1930-luvulla kirjoitettu koululainen Erikille ja se on onnittelukortti opettajalta. Ei maaseudulla tuohon aikaan kovin paljon taiteilijoista tai taiteesta piitattu.

Tämä kortti puolestaan on lähetetty 23.12.1938. Kortti herätti huomiotani kovasti poikkeavana sen ajan muihin kortteihin. Lisäksi tästä tulee selvästi mieleen 60-luku ja muistan nähneenikin  samantapaisen kortin silloin.

Kortissa lukee Iloista joulua! Mutta kortista tulee hyvin surullinen tunnelma. Talvisota syttyi 30.11.1939. Kortti on lähetetty rintamalta kaksi viikkoa myöhemmin Hauskan joulun toivotuksin ja terveisin täältä rintamalta. Lähettäjä ei tainnut koskaan tulla kotiin.

Kenttäpostina lähetettyjä kortteja 1940-luvulta. Kolme enoani olivat kaikki rintamalla ja kortit ovat heidän lähettämiään kotiin. Irvokkainta näissä on tuo sotilas pyssyineen ja joulun sanoma vastakkain. Väkivalta ja rauha.

Pula-ajan kortti. Lähetetty juuri jatkosodan loppumisen jälkeen 20.12.1944. Jatkosota päättyi 19.9.1044 raskaine vaatimuksineen. Postileimassa lukee suurin kirjaimin "SÄÄSTÄ". Se sopisi nykypäiväänkin.

Kortteja on iso laatikollinen ja niitä selaamalla lipuu ohitse koko suuren perheen historia. Äitienpäiväkorttejakin on usealta vuosikymmeneltä, samoin pääsiäiskortteja. Viimeiseksi sitten lähetettiin mustareunainen kortti.

Kaikki vaatteet kierrätystä. Tekotukkaa on hirmusen vaikea löytää ja olenkin käyttänyt turkisjäljitelmää.

Taustalla äidin maalaus Suomen hevosista.

Koko poikarivistö!  Jännää näissä on, että vaikka kuinka yrittäisi tehdä samanlaisen ilmeen samoin tekniikoin, jokaisesta tulee silti aivan oman persoonansa näköinen.

Peikkopojat valmistuivat. Peikot ovat kaikilta osiltaan kierrätystä. Tukkatekoturkis on uutta. Kasvoissa vanhat sukkahousut, vaatteet verhoa, paitaa, pöytäliinaa, vanu ylijäämää jne.

Taustalla äitini juuri valmistunut maalaus odottamassa ripustamista paikkaan, jos sellainen vielä jostain löytyisi.

Aina olen haaveillut, että osaisin tehdä kasvot joko kuvanveistossa, piirtämällä tai ompelemalla. Tartuin nyt sukkahousutonttujen jälkeen toimeen ja aloin harjoitella. Tein useita, kokeilin väritystä, kokeilin sukkahousuja, piirtelin hymykasvoja. Kun ei osaa, niin ei osaa.

Periaatteeni on, ettei keskeneräisiä töitä esitellä. Nyt kuitenkin tein poikkeuksen. Tässä muutamia harjoitteluja peikon kasvoiksi. Kropat ja vaatteet vielä.

Viime talvena tein muutaman parin keinomokkaisia kukkarukkasia. Kangasta jäi ja kun halukkaita löytyi, tein lisää. Parantelin kaavaa varsinkin istutetun peukalon osalta, ja nyt sopii hyvin käteen. Istutettu peukalo on tosi hankala ommeltava tavallisella koneella, mutta se istuu kädessä parhaiten. Kankaassa itsessään on pehmeä nurjapuoli, mutta lisäsin silti fleece-vuorin.

Käsityömessuilta mukaan tuli kankaanpala. Tarkoitus oli pilkkoa se tilkkutöiksi. Tulikin "tilkkutyö" , sillä tikkasin kuvat ikään kuin palasina ja lisäsin reunakaitaleet. Välissä paksuhko vanu. Harhauttavasti peitto näyttää ihka oikealta tilkkutyöltä.

En ole huivi-ihminen, enkä pidä niistä ollenkaan. Frillat ja nämä kalanverkkohörhelöt kiersin kaukaa, kunnes...

Työkaverini tuli yhtenä aamuna silmät ihastuksesta loistaen. Oletko nähnyt sitä kivaa huivia? Lupasin kuin lupasinkin kutoa sellaisen. Sitten olikin langat lähes kokonaan maahantuojaakin myöten loppuneet ja ostin mitä sain. Tässä lopputuloksia:

Viimeisenä neljän tabletti-myssy-setistä tein hevostallin. Kangas on samaa nostalgishenkistä kuin aiemmassakin setissä, nyt erilaisin pitsein. Teepannunmyssy on tällä kertaa talli, minkä ikkunoista hevoset kurkistelevat. Monogrammit kirjoin jälleen lahjan saajien etukirjaimista.

Joulumyyjäisiin tein tonttuja massapalloista erilaisina.

Työkaverille uusi kranssi. Keväisissä väreissä, ja miksei niin voisi joulunakin kukat kukkia.

Kuva laimentaa ikävästi värit.

Kaikki alkoi talvisesta "vanhasta"  kankaasta, mihin törmäsin aivan sattumalta netissä. Tuttavani oli esittänyt myös toiveita lahjaideaiksi ja niinhän idea lähti elämään.

Kangas sitten osoittautuikin paljon beigemmäksi, ruskehtavammaksi kuin olin ajatellut, ja suunnitelmat uusiksi. Lopputulos on aivan erilainen kuin alkujaan oli ajatuksena, mutta tykkään tosi paljon tästä setistä. Toivon kovasti, että myös lahjan saaja pitää, vaikka hieman toiveita  tuunasinkin.

Tableteissa on saajapariskunnan etukirjaimet T & I ja saman yhdistelmän kirjoin talon ulko-oveen.

Teepannunmyssyyn kirjoin myös alareunaan kukkasia, vaikka talvi onkin, mutta kuvassa niitä ei näy.

Talon savupiippu toimii myös ottimena kun myssyä liikutellaan kuuman pannun päällä.

Vielä on yksi setti tulossa, mutta siitä myöhemmin

Juhannuksena tehdyt tonttuni päätyivät kauniisiin joulukortteihin, mitkä tuttavani teetti. Tonttupariskunta on sympaattisesti kuvattuna.

Itse tein kirjoamalla pellavalle muutaman kortin. Teksti sisällä normaalit hyvän joulun toivotukset. Korttipohjat ostin laiskuuttani valmiina. Halusin näistä korostetun yksinkertaisia, sillä kaikki joulukrumeluurit alkaa klittereineen mennä yli.