Sain kasan lankoja, ohjeen ja puikot no. 15. Katselin puikko-halkoja, ja päätin jättää ne heti pois. Mallia oli muokattava, koska jättipuikot vaihtuivat no. 10 ja muutenkin isonsin mallia edestä.



Lanka Marks&Kattens Quick tummanpunainen. Kivasti väriä pehmensi mukana kudottava Multi Mohair, jonka paikoin puhdas oranssi antoi mukavan säväyksen.



Malli on langan valmistajan.

Hyvää Helatorstaita!

Koiraton työkaveri tarvitsi apukassin kauppaan ja sai koira-kassin!


Viimeiset rottinkiset sangat käytin näin:




Käytin kaikki trikookuteet mitä huushollista löysin ja jäljelle jäi n. 20cm pätkä eli melko hyvin.
Tein vielä taulusalkunkin mustasta pellavasta, mutta onhan näitä samoja vähän tylsä tänne kuvata.
Tämän kevään laukku/salkutekeminen taisi nyt saada pisteen.

Sain niin söpön kuvan pikkuisesta, juurisyntyneestä ihmistaimesta ja hänen nallepeitostaan! Taitaa peitossa oleva nalle olla isompi kuin omistajansa.  Aivan ihana kuva-palaute, KIITOS tosi paljon ja terveisiä pikkuiselle.

Ompelukone on nyt jäähtymässä ja halusin vaihteeksi virkata jotain. Nivelrikkoiset kädet eivät taivu normaaliin virkkaukseen, mutta tähän paksuun matonkuteeseen kehitin koukkaustyylin. Koukulla koukitaan silmukat, jolloin sormet eivät liiku.

Ohjetta ei ollut, vaan tein silmämääräisesti ja mustan kassin osalta olikin käydä köpelösti. Kude oli loppua kesken. Kehitin vaaleasta ikään kuin vyön koristeeksi ja näin pituutta tuli hiukan lisää. 

Mustan kassin kantikkaat sangat hieman riitelee pyöreän muotoisen kassin kanssa, mutta minusta se on silti ihan kivan näköinen kokonaisuus.







Vaaleamman sangat on ilmiselvästi joku näppäräsorminen veistänyt/sorvannut mäntypuusta. Tosi kiva idea.



Vielä jäi kahdet rottinkiset sangat odottamaan!

Taitaa muutkin potea käsitöissä pientä lepovaihetta. Minulle tuli pakollinen lepo, kun flunssa onkin raju allergiakohtaus.

 Kohtaus todella, kun koko pää turposi, silmät ei nähnyt ja henki ei kulkenut. Mutta miten niin allerginen, en ikinä ole ollut allerginen muulle paitsi tuoksuille.

Paussi sinänsä tekee hyvää ja olenkin nyt innoissani kartuttanut pelargonikokoelmaani. Odotan postia ja sieltä pistokkaita. Jotain kivaakin yskimisen ym. harmin keskelle.
Kyllä silti päässä on miljoona ideaa käsitöihinkin, mutta ehkä luovuutta lisää paussi, kuten joku ystäväni sanoi.

Hauskaa Vappua!

Flunssan nujertamana täältä toivottelen.

Nettiä selailin ja jostain sain idean tähän tulppaniseinään. Käytin taas vanhoja kankaita, kierrätystä.





Tabletteja on neljä erilaista. Hyvät väriläikät kattaukseen esim. valkoisilla astioilla.

Tyynysarjaa jatkaa tällä kertaa pöllöt. Fleeceä kaikki  jälleen. Olen niin tarttunut tähän fleeceen. Kaikki näissä olevat fleecet on kierrätystä.

Hieman hankalaa oli kuvata, mutta tässä nyt kuitenkin lopputulos.
Sahasin värikynät sopivan mittaisiksi ja porasin reiän. Sitten nauhaan kiinni.
Eli Piirtäjän kaulakoru! Ja taattua kierrätystä.

Olipa kiva pitkästä aikaa ommella eläimiä.  Materiaali sitä vanhaa tuttua: fleeceä. Ostan yleensä tarjouksesta fleece-torkkupeittoja tai kirppareilta hyväkuntoisempia. Värejä täytyy joskus täydentää esim. Eurokankaan valikoimista. Tässä sininen oli joku mainoshuopa samoin harmaa.



Mekkojen reunat on joistain fleecehuopien reunoista. Hienot pitsileningit niistä saikin.
Viiksien kanssa syntyi ongelmaa, kun ei mikään oikein istunut paikalleen. Lopulta löysin varastoistani ohuen ohutta rautalangaa, mitä käytin kukkien tekemiseen ja siitä syntyi tosi kivat viikset.

Ihania vetoketjukoruja ja helmiä syntyi kierrätysmateriaaleista tehtävien korujen kurssilla. Näitä en ole itse tehnyt, mutta ovat niin hauskoja, että laitan kuvat. Tekijä on Anne.

Vetoketjusydänkin on oikein hauska myös ja sopisi vaikka baskeriin tai laukkuun somisteeksi.



Olen aina ihmetellyt miten näistä kankaista tehdään helmet. Eli pitkä putki ja sitten vaan helmiä sisään. Väleihin voi keksiä lähes mitä vaan. Anne kertoi, että kurssilainen oli laittanut prikkoja, ja toinen oli kokeillut isoreikäisillä helmillä. Sisällä on helmiä niistä suosituista autonpenkkisuojuksista, joita jokainen käytti 70-luvulla.



Näitä täytyy kokeilla.

Mahtavaa, voitin kolmannen palkinnon http://eijantilkut.vuodatus.net järjestämässä Mollamaija-kilpailussa.

KIITOS tosi paljon kaikille äänestäneille ja tietysti Eijalle kivasta kilpailusta. Osallistumiseni oli aivan viimetippaan asti epävarmaa, koska aikaa tuntui olevan todella vähän, mutta onneksi ehdin mukaan. Tykkään niin hirveesti tehdä näitä fleece-eläimiä, nukkeja ja muutakin. Satuhahmot on minun juttuni.

Saanko esitellä Kerttu:



Ja sisarensa Kielon kanssa:

Tällä kortilla v. 1952 mummuni toivotti minulle, kolmivuotiaalle, Iloista Pääsiäistä.

Ja minä toivotan teille kaikille

ILOISTA PÄÄSIÄISÄ!

Etsin pääsiäisrekvisiittaa ja löysin vanhoja koristeita 50-60-luvulta. Onneksi ovat säilyneet.



Pikku-tipuissa on vielä hintakin, 50 penniä.



Tykkään koristella myös pihaa juhlan mukaan. Tällä kertaa narsissein ja höyhenin. Ulkokuvia en nyt laita, koska pihassamme on metsäsavotta ja jäljet aivan hirveitä. Käsitöitäkään ei tässä tohinassa ole ehtinyt tehdä.

Hyvää Palmusunnuntaita!

Löysin kivan tipu-mallin ja tein muutamia pellavasta ja tilkuista. Ohje on tosi helppo ja nopea toteuttaa, ja oikein kiva pikku pääsiäislahjaksikin.
 
Ajatus oli tehdä pelkästään pellavasta, mutta aika värittömiä niistä olisi tullut.

Korviksia ja alla riipuksia. Punanen muffini tuossa ylhäällä kuuluisi olla lasikipossa, mutta jostain syystä Fimo ei paistunut läpinäkyväksi.




Vaahtokarkkikännykkäkoruja:

Pyörittelin Fimosta ruusuja ja tein hiussolkia. Liiman kanssa tuli jälleen pulmaa, kun massa ei tahtonut tarttua metallin päälle.

Mallina Armand Marseille -nukke  1930-40-luvulta. Pelastin sen antiikkitorilta Budapestissa. Hieman kunnostelin, pesin ja ompelin vaatteet. Peruukki on uusvanha.








Toisena mallina on uusvanha Bru'n muotilla valettu iso posliininukke. Maalasin kasvot, nivelletyn puuvartalon ostin, vaatteet ompelin itse. Hänelläkin uusvanha peruukki. 






Hauskin näistä hiuskoristeista minusta on kuitenkin sitruunan viipaleet tai niin muodikkaat vaahtokarkit uusissa Fimon väreissä.


Lisää koruja seuraavalla kerralla. Vaahtokarkkikännykkäkoruja (mikä sanahirviö!) ja riipuksia, korviksia jne.

Sydän on rasia. Kuvassa tuo lasi näyttää ihan mattaväriseltä, vaikka on värillistä lasia.


Bauhausin alennuskorista löysin risukukon ja olihan meillä paikka kunnon Pääsiäiskukolle.

Mosaiikit päättyvät tältä erää. Seuraavaksi tulee aivan muuta.

Totta on, että mosaiikin koukussa tulee mieleen, miten kaiken päällystäisin mosaiikilla. Ja irti ei pääse.
Kokeilin kukkapurkkien päällystämistä. Saviruukkuun palat eivät tartu, vaan se on ensin maalattava ja maaliin tarttuu liimalla palat.



Saumaus on melkosen vaikeeta, vaikka tuntuisi että helppo vaan pintaan laittaa.

Kokeilin myös rasian päällystämistä. Tässä tuli uusi ongelma. Lasin läpi kajastuu musta saumauslaasti, jos sitä poishuuhdeltaessa on liikaa märkyyttä. Onneksi lasi myös peilaa paljon, joten jälkiä ei paljon näy.

Blogiystäväni epäili, että koukkuun varmasti jää mosaiikkien kanssa ja totta vie, taitaa näin käydä. Ulkona kevät aurinko paistaa, huusholli täynnä pölyä, asiat unohtuu ja tekemiset jää, kun minä vaan mosaiikkia leikkelen ja liimailen.

Luulisi saumaamisen olevan helppoa, mutta ei vaan. Kokeilin miltä eri väriset saumaukset näyttävät.


Tassa saumat valkoisia, vaalean keltaisia ja punertavia. Ovat vähän pliisuja, joten lisäsin väriä:


Taitaa olla makuasia, kumpi on parempi.
Mosaaiikeista tykkään enemmän tuosta läpikuultavasta lasisesta kuin valmiista paloista, kuten kukon valkoiset. Tylsän yksitoikkoinen pinta.


Munissa myös tuo saumaus antaa väriä enemmän. Kyllä silti tuo tumman harmaa taitaa olla paras. Siinä tulee värit hyvin esiin. Munat on tarkoitus koristaa isolla tyllisellä rusetilla ja ripustaa kultalangalla ulos puutarhaan pääsiäiseksi.
Kuvaan on taustalle päässyt myös vuosia sitten keramiikkakurssilla tekemäni kukko. Kukko istuu ulkona kesät talvet ja näyttää hyvin viihtyvän.